Oppimista tekoälyn, datan ja uudenlaisten oppimisympäristöjen avulla
Jyväskylän yliopiston normaalikoulussa toteutettiin lukuvuonna 2022-2026 Merkityksellisen oppimisen Troijan hevosia kehittämässä -hanke, jossa etsittiin uusia tapoja tehdä koulussa opittavista asioista oppilaille läheisempiä, kiinnostavampia ja omakohtaisempia. Hankkeen keskeinen ajatus oli, että oppiminen syvenee, kun opetettavat asiat liittyvät oppilaan omaan arkeen, harrastuksiin, kehoon, hyvinvointiin ja kokemuksiin.
Hankkeessa kokeiltiin esimerkiksi sitä, miten fysiikan ja matematiikan sisältöjä voidaan liittää urheiluun ja liikuntaan. Oppilaat tarkastelivat muun muassa voimaa, liikettä, prosenttilaskuja, harjoitusmääriä ja tuloskehitystä heille tutuissa tilanteissa. Tavoitteena ei ollut muuttaa koulua urheilukouluksi, vaan käyttää oppilaille merkityksellisiä asioita väylänä opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen ymmärtämiseen.
Tekoälyä hyödynnettiin opettajien apuna tehtävien ideoinnissa, eriyttämisessä ja oppimateriaalien muokkaamisessa. Sen avulla voitiin tuottaa erilaisia esimerkkejä ja tehtäviä oppilaiden kiinnostuksen kohteiden mukaan. Samalla opittiin tärkeä asia: tekoäly on hyödyllinen apuväline, mutta se ei korvaa opettajan pedagogista harkintaa. Opettajan tehtävänä on edelleen tarkistaa, selkeyttää ja muokata materiaalia niin, että se tukee oppimista.
Hankkeessa kehitettiin myös sensoripohjaista oppimista. Oppilaat ja opiskelijat tarkastelivat esimerkiksi unta, stressiä, palautumista, sykettä ja liikkumista erilaisten mittareiden avulla. Oman hyvinvointidatan kautta terveystiedon, fysiikan ja matematiikan käsitteet muuttuivat konkreettisemmiksi. Samalla harjoiteltiin tärkeää datalukutaitoa: mittaustuloksia pitää osata tulkita kriittisesti, eikä yksittäinen mittaus kerro koko totuutta.
Yksi hankkeen näkyvimmistä tuloksista oli XR-teknologiaa hyödyntävän oppimislaboratorion ja tunnemaisemien kehittäminen. Luokkatilaa muokattiin niin, että kuva, ääni, valo ja ympäristö voivat tukea rauhoittumista, keskittymistä, aktivoitumista ja oppimista. Tilaan rakennettiin myös Aistisiimes-luontoelämystila, jota voidaan käyttää rauhoittumiseen koulupäivän aikana.
Lisäksi hankkeessa kehitettiin Fiilis-mittaria, jonka avulla oppilaat voivat antaa oppitunnin aikana nopeasti ja anonyymisti palautetta esimerkiksi vireystilasta, keskittymisestä, kuormituksesta ja tehtävien mielekkyydestä. Näin opettaja saa paremmin näkyviin asioita, jotka muuten voivat jäädä piiloon. Mittarin avulla opetusta voidaan tarvittaessa rytmittää, selkeyttää tai muuttaa oppilaiden tarpeiden mukaan.
Hankkeen tärkein oppi oli, että merkityksellinen oppiminen ei synny pelkästään uudesta teknologiasta, tekoälystä tai näyttävistä tiloista. Se syntyy silloin, kun oppilas kokee opittavan asian liittyvän omaan elämäänsä ja kun opettaja rakentaa oppimiselle selkeän, turvallisen ja innostavan pedagogisen kehyksen. Hanke vahvisti ajatusta siitä, että oppiminen on kokonaisvaltainen ilmiö: siihen vaikuttavat tiedon lisäksi tunteet, keho, ympäristö, vuorovaikutus ja oppilaan oma kokemus.
